Talvinen tervehdys Fairbanksista Napapiirin etelapuolelta. Aamulla pakkasta -20C, realfeel kylmempi. Muutoin talvi on ollut taalla tavallista leudompi. Pari viikkoa sitten tosin -40C.

Juna Anchoragesta kulkee tanne talvisin kerran viikossa. Tein tuon upean matkan lauantaina 56 muun matkustajan kanssa. Tilaa ja kuvauspaikkoja oli runsaasti, koska saatoimme liikkua helposti kahden vaunun junassa, lisaksi oli hyvin palveleva ravintola ja ravintolapaallikko Ben.

Reilun 11 tunnin matka vei halki henkeasalpaavien maisemien: lumihuippuisia vuorijonoja silmankantamattomiin, avaria laaksoja, puuttomia kukkuloita. Pian klo 8.30 lahdon jalkeen saimme ihailla ryntailevia hirvia ja jaalla astelevia hirvilaumoja. Korppiparvista saattoi paatella jonkin saalispaikan.

Juna pysahtyi useamman kerran pienen polun paahan ja jatti lumessa seisovalle vastaanottajalle postia ja muita tilauksia.Talkeetnassa, kolme tuntia lahdon jalkeen paasimme jaloittelemaan hetkeksi ulos. Talkeetna on pieni kyla, mutta hyvin tuttu Mt. McKinleylle pyrkijoille: sielta lennetaan usein jaatikkoleiriin ennenkuin nousu alkaa. Nyt mukaan tuli isa, lapsi ja isoisa, olivat matkalla mokilleen, heidatkin jatimme keskelle korpea, josta lahtivat tarpomaan syvassa lumessa.

Saavuin Anchorageen viime torstaina 24 tunnin matkan jalkeen, matkatavarat saapuivat vihdoin eilen tanne Fairbanksiin. Mutta hyvin selvisin ja matkustinpa kerrankin kevyesti! Ennen junan lahtoa lauantaiaamuna klo 6.15 hotellin vastaanotto tiedusteli, tarvitsenko kyydin kaupaan hankkimaan jotakin tarvikkeita. Kiitin kylla ja Wal-Martissa, ainoassa kaupassa auki tuohon aikaan, tein hankintoja.

Sunnuntaina ystavani Sheran Pohjoisnavalta (pieni kyla 30 mailia etelaan) vei minut herkulliselle brunssille Pump House-ravintolaan Tanana-joen varrelle. Uskomaton valikoima oli tarjolla viehattavassa talossa. Seuraava etappi oli University of Alaskan Museum of the North, jonak kokoelmissa aukeaa seka menneisyys etta nykyisyys, Yliopistocampus on kukkulalla ja nakymat ovat upeita.

Eilen ystavani Mary Schields kutsui minut luokseen sananmukaisesta metsaan, parikymmenta kilometria kaupungin ulkopuolelle, jossa han asuu 7 ystavallisen koiransa kanssa. Mary oli ensimmainen nainen, joka ajoi Iditarodin, maailman vaativimman koiravaljakkokilpailun maaliin asti vuonna 1974. Taalla han on legenda. Vietin mukavan iltapaivan. Lahtiessa menin viela katsomaan koiria, yhtaan ei tarhassa nakynyt. Mutta heti, kun kutsuin niita nimelta, kaikki ilmestyivat uteliaina kopeistaan.

Parin tunnin kuluttua kohti etelaa, Anchorage kutsuu ja tyo Iditarodissa alkaa... Jannittavaa. Viela ennen kentalle lahtoa katson suurimman TV-suosikkini, The Price is Right.

Lampimat terveiset kylmasta, upesta Alaskasta. Lisaa tunnelmapaloja myohemmin.

Nanna Katavisto
SAYL-varapuheenjohtaja