Tyo Iditarodissa, The Last Great Race on Earth, on alkanut. Olen myyntipisteessa, ostajia riittaa, vaikka kisa alkaa vasta ylihuomenna. T-paitoja on ehka 30 erilaista, huskeja yhta monta. Olemme Millenium Alaska-hotellissa, jossa hyvin pohjoinen tunnelma. Seinat taynna taytettyja elaimia, meita vartioi suuri karhu.

Iditarod-joukko on todella kuin yhta perhetta, satoja moninkertaisia Iditarod-vapaaehtoisia ja kavijoita. Asu- ja merkkikirjo on valtava. Minut on otettu kaukomatkalaisena joukkoon tosi hyvin. Ihmiset ovat aarettoman ystavallisia ja auttavaisia. Eilen yksi konkari, Pauline, kutsui minut kutsui moninkertaisen Iditarod-ajajan John Bakerin (kotoisin Kotzebuesta Beringin salmen rannalta) bankettiin. Vieraita oli pari sataa, herkullinen buffet-poyta juomineen. Sain julisteeseen Johnin nimikirjoituksen, han on ialtaan ehka 30v, mutta erittain kokenut. Mukana oli useampi ajaja ja paikalla olleet vapaaehtoiset huomioitiin myos suurin kiitoksin. Tunsin itseni tarkeaksi, vaikka oma osani tassa haastavassa kisassa on todella pieni. Mutta hienoa olla taalla osana tata kaikeka. Paikalla oli myos paikallinen kuvaaja, Jack Anderson, joka kesken banketin haki minulle kaksi kalenteria, joissa hanen loistavia kuviaan. Tosi ystavallista. Mita enemman tutustun tahan kisaan, sita enemman ihastun.

Tiistaina lensin Fairbanksista ja taas onni oli myota, lahtiessa saa oli harmaa, mutta kun kone nousi pilvien ylapuolelle, edessa oli huima nakyma yli Mount McKinleyn, upea lumihuippuisten vuorten jono, jonka kuninkaana mahtava Denali. Henkeasalpaavat nakymat suorastaan mykistivat. Niin kaunista ja koskematonta luontoa silmankantamattomiin. Sanat loppuvat tata kaikkea katsellessa!

Eilen tapasin Suomen Konsulin, Wayne Stoltin, joka vei minut lounaalle ja haastattelin hanta samalla. Eilen oli myos pressikonferenssi ja paljon mielenkiintoista tietoa. Kiitos media-passin, sain myos parkkiluvan Re-start paikalle sunnuntaiksi. Willow on 70 mailin paassa, joten sinne suuntaan sunnuntaiaamuna.

Mukana kisassa on myos sokea Rachel, jolla on ohjaaja mukanaan. Voin vain kuvitella, mika aarimmainen ponnistus ksia on sokealle ihmiselle ja myos vaarallinen. Seremoniallinen lahto on lauantaina klo 10. Anchoragen 4.Avenuelta, jonne pian aletaan kuljettaa lumivuoria, jotta koiravaljakot paasevat kulkemana. Mukana on 96 tiimia, kaikkien aikojen ennatys sekin. Medialle on jalleen tarkat ohjeet, kuinka toimia.

Tama on ollut valtavan hieno kokemus tahan asti. Nautin jokaisesta lomaminuutista.

1049 mailia halki maailman vaativimpien maastojen ja saaolosuhteiden. Kunnioitus naita ihmisia kohtaan kasvaa paiva paivalta. Tuo 49 mailia matkassa on kunnianosoitus Alaskalle, joka on 49. osavaltio.

Kohti matkani suurta huipentumaa, lampimat terveiset kevaisesta Anchoregesta.
Nanna Katavisto