Lauantai 7.3.2009 6.45 am
Hotellini, Hawthorn Suites Anchoragen keskustassa on kodikas, henkilokunta todella ystavallista. Huoneeni on pieni sviitti kaksine televisioineen. Aamiainen - ei tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan- on runsas ja lammin. Eilen herkuttelin vohveleilla mansikoiden ja kermavaahdon kera.

Iditarod-vilsketta
Ajoin Millenium-hotelliin jossa sijaitsee kisan ajan paamaja. Ennnekuin paasin edes sisaan tapasin jo monta tuttua! Ilmoittautumisprosessi oli viime vuotista organisoidumpi ja Iditarod Trail-komitean (ITC) jasenena en joutunut maksamaan 10 USD:n maksua, joka nyt peritaan vapaaehtoislta. Media-huoneesta sain myos toimittajakorttini, joka taalla avaa monta ovea. Iditarod-joukkoja oli jo paljon. Helpoimmin heidat tunnistaa asuista ja merkeista. Kolmannessa kerroksessa tapasin yllatyksen, ystavani Mary Shieldsin Fairbanksista, joka oli monen muun ajajan ja kirjailijan tapaan jakamassa nimikirjoituksia kirjoihinsa.

Ajajia tapaamassa
Sitten otin suunnaksi pohjoisen ja Laakson (=Matanuska Valley), jonne olin saanut kutsun Idita supporter-listan kautta. Listalle paasin kalifornialaisen ystavani June Shelleyn suositittamana. Postia onkin tullut koko vuoden RUNSAASTI. Fostereiden Open House on jo traditio, vaikka Bonnie ja Jim muuttivat Alaskaan vasta kuusi vuotta sitten. Floridan Key West on taydellinen vastakohta naille maisemille. Kodikas, suuri talon metsassa lumen ymparoimana oli kuin postikortista, Juhlien idea on kutsua ystavia tapaamaan ajajia. Niin minullekin moni nimi sai nyt kasvot ja paljon sain tietoa tulevasta kisasta. Paaosassa olivat Eric Rogers, monivuotinen Iditarod-ajaja seka nuori, Saksasta lahtoisin oleva Sebastin Schnuelle.

Seb oli juhlittu sankari, silla vain viikko sitten han voitti toisen vaativan kisan Yukon Questin, 1000 mailia Kanadan puolelta Fairbanksiin. Bonnie oli hankkinut upean kakun, jonka koristelu oli syotavia kisakuvia!
Keittion poyta notkui herkkuja ja toine ihmetys oli suklaaputous mansikoineen ja kakkuineen.
Koirat pitivat meille seuraa. Viehattava ja mielenkiintoinen iltapaiva.

Palasin hotelliini, jossa Alie Zirkle ja Alan Moore, aviopari Two Riversista Fairbanksin lahelta kertoivat kisasta sanoin, kuvin ja varusteita esitellen. Sisaan oli tuotu heidan rekensa ja pari koiraa. Sali oli taysi ja opimme mm. mita pakollisia varusteita on oltava mukana: GPS-paikannin (ensi kertaa kaikilla tana vuonna), kirves, lammin makuupussi, keittoastia koirien ruoan lammittamista varten, tassunsuojat.

Uppouduin taysin esitykseen, jonka jalkeen keskustelin Alan Mooren kanssa, silla kysymyksia oli monta. Nimikirjoituksen pyytajien jono Alien edessa oli pitka. Heilla on mukana 34 koiraa ja lauantain seremoniallisen startin jalkeen he paattavat, mitka 16+16 koiraa valitaan.

Iditarod 2009 pahkinankuoressa
- Anchorage-Nome, matkaa 1049 mailia. 49 mailia ovat kunnioitus Alaskalle, joka on 49. osavaltio ja viettaa tana vuonna 50-vuotisjuhliaan osavaltiona.
- Koiravaljakoita lahtee matkaan 67.
- Tana vuonna etelainen reitti, joka kulkee Iidtarodin pikkukylan kautta.
- Tarkastuspisteita reitilla on 25, Kolme pakollista tauko, 1 x 24tuntia, 2 x 8 tuntia.
- Voittaja saapuu maaliin noin 10 vuorokaudessa, jos matka sujuu hyvin.

Lauantai 7.3. 7.30 pm / Seremoniallinen lahto

37. Iditarod alkoi huikaisevassa auringonpaisteessa. Olin jo kello kahdeksan jalkeen 4. puistokadulla Anchoragen keskustassa. Se oli kuin muurahaispesa ja yli kaiken hallitsi koirien haukunta; ne odottivat innolla matkaan paasya. Lunta oli jalleen kuljetettu yon aikana tonneittain ja lumessa sai tarpoa kunnolla. Jokaisella ajajalla on oma tapansa valmistautua. Numeron arvonta tapahtui torstai-iltana banketissa ja tiimit asettuivat kaduille numerojarjestyksessa.

Reet esiin ja niiden varustaminen, koirien syottaminen, ihmisten tapaaminen, haastattelut, kuvaukset, nimikirjoitusten jakaminen: tama kaikki on Iditarod-ajajan arkipaivaa. Tapasin monta tuttua ajajaa, jokainen tervehti iloisesti.

Sponsorit tarjoilivat kuumaa kaakota, kahvia ja Cookies, kaulaliinoja ja paljon muuta. Lahto oli kello kymmenen, aurinko paistoi ja viime vuoteen verrattuna saa oli paljon leppeampi. Ennen lahtoa lippuseremonia ja kansallislaulu. Sitten paikalle asteli kuvernoori Sarah Palin perheineen. Nyt meille suomalaisillekin tuttu kasvo. Sain pari hyvaa kuvaa, tervehtimaan en talla kertaa paassyt. Tarvittiin lahes 20 henkea pitelemaan koiravaljakkoa kiinni ennen lahtoa. Seisoin jalleen lahtoviivalla.. Kadun paassa lumihuippuiset vuoret tarjosivat loistavat kulissit.

Valjakko toisensa jalkeen paasi matkaan ja kun suosikkini Lance Mackey, vuosien 2007-2008 oli koirineen rynnannyt liikkeelle, vaihdoin paikkaa 20 mailin mittaisen reitin paatepisteeseen juuri sopivasti Lancen kaartaessa maaliin halki tosi talvisen maiseman. Tama oli vain verryttelya, huomenna alkaa oikea kisa, kun karavaani siirtyy 100 kilometria pohjoiseen. Willow on silloin lahtopaikka, jonne ajan aamulla. Tanaan koiria oli 12, huomenna 16.

Ihmiset ovat uskomattoman ystavallisia ja kaikki ihmettelevat, kuinka olen tullut Suomesta asti.
Palasin juuri Idita-suppport-joukon paivalliselta, olemme kaikki emaillistalla ja osallistujia oli noin 20 osavaltiosta + mina. Merenelavia soin, hyvaa oli.

--