Lauantai 14.3.

Oli taas mielenkiintoinen paiva. Aamuvuoro klo 8-12. Sita ennen vahan aamiaista. Aamu oli pimea, kun ajoin toihin ja ryhdyin purkamaan myyntipoytien suojalakanoita. Yllattavan paljon kavijoita, saan kuulla monienlaisia tarinoita ja samalla tulee vinkkeja ensi vuotta varten. Viime vuonna tapaamani valokuvaaja Jack Andersson toi taas lahjaksi kalentereitaan, joissa upeita kuvia. Tyovuorokaverina oli apulaisoikeuskansleri, nuori lakinainen Kimberly, joka kiinnostui kovasti Suomesta.

Kotiin lahtiessa nappasin hotdogin, vapaaehtoisille on hyvat tarjoilut. Keittoa lounaaksi (lahja laheisesta ravintolasta) ja muuta sen mukaan, mita saavat lahjoituksina. Kahvia ja juomia pikku napostaeltavineen on tarjolla koko ajan. Keittio on puhelinhuoneen nurkassa, joten kisatiedot on helppo paivittaa.

Klo 13 Suomen konsuli Wayne Stot nouti minut kotiinsa, jossa vaimo tarjoili kahvia ja oman pihan raparperitorttua. Palan painikkeeksi todella hyvaa Waynen tekemaa vadelmaviinia, enpa ole ennen maistanut. Tapaan heidat toukokuussa Sitkassa, jonne he tulevat viettamaan Finnfest 2009-paivaa. Sitka oli Venajan Alaskan paakaunpunki ja sielta loytyy paljon Suomeen liittyvaa. Wayne heitti minut takaisin ja otin auton ja lahdin maanjaristyspuistoon, josta on uskomattomat nakymat lahivuorille, myos Mt. McKinley nakyi yllattavan hyvin! Mahtava auringonpaiste, vaikka kylma tuuli. Rannikkovuoret ovat suorastaan maagiset lumen peittamina.. Kavelin puiston reittia muistomerkille.

Samalla matkalla nain suuren hirven, joka oli uponnut lumeen. Hotelli Milelnium sijaitsee Hood-jarven rannalla. Pienlentokoneita on enemman kuin missaan olen nahnyt. Kavin viela hotellilla tarkistamassa kisatilanteen.

Suosikkini Lance on edelleen johdossa ja hurjassa vauhdissa. Jos hyvin kay, saapuu jo tiistaina Nomeen. Piti tanaan yllattavan pitkan lahes 8 tunnin tauon Eagle islandilla. Eivat aja mielellaan paivalla lammossa ja auringossa Ilta ja yo ovat koirien elementti. Han nukahti ennen tarkastuspistetta reen takana ja koirat harhautuivat reitilta. Herattyaan han palasi yli puoli tuntia takasiin ja loysi reittimerkit. Eli mestarillekin voi kayda nain.

Matkalla han on voittanut jo useita palkintoja. Ensimmainena Yukonille saapuvalle, talla kertaa Anvikiin, tarjotaan 8 lajin ateria. Nyt vahan myohemmin kuin viime vuonna, jolloin han soi taman paivallisen aamulla klo 8! Paatteeksi tarjoltiin After Eight Mint, joka ei ollut minttusuklaata, vaan 3500 USD:n arvoinen Alaska Mintin eli rahapajan lyoma kolikko.

Sunnuntai 15.3. 10.30pm

Upean aurinkoinen kevatpaiva on kaantynyt yoksi. Vaikka aurinko paistoi, viima oli jaatava. Lance Mackey saapui ensimmaisena Beringin salmen rannalle, josta palkintona puhdasta kultaa 2500 USD:n edesta.
" Voisi teettaa vaikkapa korvakorut", tuumi Lance. Han on hyvassa johdossa ja saapunee tata vauhtia Nomeen tiistaina tai keskiviikkoaamuna. Hyva Lance! Hanta kutsutaan jo nimella Magic Mackey.

Vain nelja ajajaa on joutunut jattamaan kisan kesken, joukossa ainoa eurooppalainen, Bjornar Andersen Norjasta. Graylingissa, jonne useimmat saapuivat tanaan, pakkasennuste oli -44C. Ystavani June meni sinne viikonlopuksi.

Tanaan minulla oli vapaapaiva ja suuntasin taas pohjoiseen ja Palmeria ennen kaannyin itaan Glen Highwaylle. Se on Scenic Byway ja sita se oli. Tie kulkee itaan yli 250 mailia, minun tavoitteeni oli reilun sadan mailin paassa sijaitseva Matanuskan jaatikko. Samannimista jokea seurasin koko matkan. Etelassa Chigiak-vuoret, pohjoisessa Talkotna-jono.

Henki salpautui tuon tuosta: joki virtasi aika ajoin syvalla laaksossa, ymparilla lumihuippuisia vuoria, joita peitti neitseellinen valkoisuus. Nailla vuorilla ei ole paljon ihmisjalkia nahty. Joen partaalla tuuli oli jaatava ja kova, tuskin sain auton ovea auki. Tuuli tanssi pitkin jaan pintaa ja pollytti lunta tielle. Vahan valia ajatus lensi Yukon-joelle, jossa Iditarod-ajajat taistelevat kylmassa ja viimassa. Se joki on viela mahtavampi kuin Matanuska.

Pysahdyin Chilkatoonin, pieni kyla eramaassa, tien varren sekatavarakaupassa, josta loytyi suihkuja myoten palvelut kulkijalle. Suomalaista myyja ei ollut nahnyt koskaan ennen. Kaupan takana kohosi mahtava vuori kohti taivasta, karu, kallioinen seinama. Tie seurasi joen vartta, ja kuvauspysahdyksia tuli aika monta. Milloin aukeni valtava jokinakyma, milloin taas suuri laakso, jota lumen peittamat vuoret reunustivat. Olen ajanut Alpeilla ja Kalliovuorilla, mutta tama kauneus oli taas toisenlaista. Jaatikko jai kauemmaksi tiesta, joten ihan aarelle en paassyt.

Olin saanut matkailutoimistosta CD:n, joka kertoi 25:sta Glen Highwayn kohteesta. Jo ajoissa huomasin, etta sielta puuttui lause: suljettu talvella.

Palasin samaa tieta takaisin ja maisemat nayttivat toisilta. Lahella Palmeria on myskiharkatila, jonne kurvasin nahdakseni nama upeat elaimet pienen matkan paasta. Opastukset ovat vain kesasesongin aikaan. Jai nain enemman aikaa seuraavalle kohteelle; Hatcher Passiin eli solaan oli matkaa paatielta parikymmenta mailia ja jokainen maili nakymien arvoinen! Tie kiipesi solaan pitkin vuoren rinteita. Puuraja oli pian ohitettu. Ylhaalla avautui sanoinkuvaaamton talvinen taivas. Luulin paikkaa hiihtokeskukseksi hisseineen. Ne sielta puuttuivat. Sola on umpipera, laaja ylatasanko, jonka rinteilla nakyi seka suksien etta lumilautojen jalkia. Lumikelkoille on omat vaylat. Ihmiset tulevat tanne suksineen ja lautoineen, kiipeavat ylos rinteita 1-2 tuntia ja laskevat alas 5-10 minuutissa! lapsille oli oma pitka kelkkamaki.

Taivaalla ei pilven haivaakaan, voiko tallaista edes olla? Silmankantamattomiin valkoisia rinteita, vaihteleva maisema, silmiahiveleva kauneus. Taas olen nahnyt, joita mieli ei koskaan unohda. Hatcher Pass Lodge on kodikas kahvila ja majatalo tassa ylankolaaksossa. Kuuma kaakao kermavaahtoineen ja talossa leivottu Cookie maistuivat taivaallisilta taivaallisessa maisemassa, joka avautui ikkunan takaa. Kun isanta kuuli, etta tulen Suomesta, han kertoi sen kaikille kahvilassa olleille. Joltakin loytyi isoisa Suomesta.

Bensiinimittari naytti yllattaen keltaista tankkia. Vaikka tiesinkin, ettei bensiini viela lopu, paatin ottaa varman paalle. Sola sijaistee tuhannessa metrissa ja tulin sielta vapaalla 10 mailia alas laaksoon, jossa tankkasin!Tapasin kaksi hirvea matkalla ja kolmas juoksi valtatien laidassa lahella Anchoragea.

Palmerin naapurissa on Wasilla, jonka pormestari aikoinaan oli nykyinen kuvernoori Sarah Palin, joka on edelleen hyvin suosittu. Luin alkuviikosta Hesaria ja sinnekin oli paatynyt juttu Bristol Palinin ja Levy Johnssonin kihlauksen purkautumisesta.

Illaksi palasin kaupunkiin ja Val ja Jerry Ledbetterin vieraaksi. Valin isoisa on Raahesta ja he kutsuivat minut paivalliselle. Tekemista ja kokemista on riittanyt. Huomenna viimeinen tyopaiva ja tiistaina Vancouveriin, Kanadaan.