Haemme valitettavan usein ruokaa kotiin tai syömme roskaruokapaikoissa täällä Marylandissa. Teemme kotonakin ruokaa, mutta ”Take Out” on helppoa, nopeata ja koukuttavaa.

Pikaruoka on edullista. Pizza Hutin iso pannupizza maksaa $10, tiistain erikoisuus ”Tuscany Tuesday" (1,4 kg kahta eri pastaa ja leipätikkuja)  maksaa myös $10. ”Wing Stop”; 10 kanansiiven, ranskalaisten, dipin ja juoman ateria $9,19, Subwayn 30 cm täytepatonki $5 eikä kevyempi aasialainen ruokakaan rasita lompakkoa. Aasialaista ruokaa saa runsaan annoksen $8-12:lla ja siitä riittää usein kahdeksi kerraksi.

Pikaruokapaikkoja on moneen lähtöön eivätkä perinteiset McDonald´sit, Taco Bellit ja KFC:t kata läheskään kaikkia. Erilaisia hampurilaispaikkojakin on tuttujen Burger Kingin ja Wendy´sin lisäksi useita.Miltei kaikista muistakin ravintoloista voi tilata ruokaa mukaan, ”Carry Out”. Mukaan tilaamalla säästyy tipin antamiselta ja saa syödä rauhassa kotona. Kotiinkuljetuksiin taas sisältyy tippi kuljettajalle.

Amerikassa ulkona syöminen ja pikaruokapaikoissa käyminen ovat vakiintuneita tapoja. Olen kuullut sanottavan, että halpispikaruokaa syövät köyhemmät, koska heillä ei ole muuhun varaa. Halpa hinta suosii varmasti epäterveellistä ruokavaliota, mutta muuten väite on aika erikoinen eikä aina pidä paikkaansa. Tosin joiltakin rikkaiden alueilta puuttuvat yleisimmät pikaruokaketjut kokonaan. Parempiosaisemmat voivat ilmeisesti syödä hampurilaisensa kalliimmissa ja hienommissa ravintoloissa.

Mitä kauemmaksi kaupunkien keskustasta menee, sitä huonompaa palvelua saa. Lähes poikkeuksetta New Jerseyssä ja Marylandissa on ollut räikeät erot kaupungin ja syrjäkylän palveluiden välillä. Erot ovat silmiinpistäviä ja ärsyttäviä, koska ketjujen pitäisi pystyä tarjoamaan samanlaista laatua kaikkialla. Pikaruokaloilla on kalorien ilmoittamisvelvollisuus, joten eri annosten lihottavuutta ja epäterveellisyyttä voi vertailla. Pakkausjätteiden määrä on valtava eikä roskia lajitella.

Ihania aamupala-annoksia voi nauttia esim. IHOP:ssa (International House of Pancakes). ”Diner-tyyppisissä” ravintoloissa kuten Denny´sissä ja Applebee´sissä on omanlaisensa periamerikkalainen tunnelma. Niissä istutaan yleensä loosseissa ja menujen tarjonta on rasvaista, mutta herkullista ja edullista. Vaikka nämä ns. keskiluokan halparavintolat, ”casual dining chains”, ovat pikaruokapaikkoja astetta laadukkaampia, käydään niissä rennosti ja pikaisesti eikä niiltä pidä odottaa mitään gourmet kikkailuja. Ravintoloiden välillä on kuitenkin paljon eroja. Jos googlettaa casual dining chains, saa Wikipedian kokoaman listauksen ravintoloista.

Mitä lämpimämmäksi sää muuttuu sitä kevyemmin tekee mieleni syödä. Hampurilaiset ja tönkkörasvaiset ranskalaiset eivät enää maistu. Pidän Panera Breadin salaateista, kerrosvoileivistä ja panineista sekä Quiznoksen $5 pikkupatonki ja salaatti -yhdistelmästä. Parsakaali-juustokeitto antaa myös oman lisänsä aterialle.

Pikaruokaketjut ja edulliset tienvarsidinerit ovat käteviä varsinkin matkaillessa. Syöminen on aina ollut minulle nautinto, mutta täällä roskaruokataivaassa pitää yrittää oikeasti vähän säännöstellä.